Olemme usein voimattomia läheisemme sairastuessa psyykkisesti ja usein siinä kuormitumme liikaa vuosia seuratessa läheistämme itsekin, jopa vuosikymmeniä, pahimmassa tapauksessa sairastumme lopulta itse vakavasti kun vuosia seuraamme häntä ja käymme lepäämässä keräämässä voimia taas jaksaaksemme itsekin.

Meidän olisi hyvä auttaa ja olla tukena,ei unohtaa sairasta läheistä, jos hän on raskas. Järjestöistä yms myös osaa tukea ja neuvoa kun voimat tuttavaan on ihan itseltä äärimmäisen loppu. Hän ei ehkä ymmärrä pyytää itse apua,mutta me näemme kyllä itse sen, ettei kaikki ole kunnossa. Tänään hän hymyilee ja huomenna läheinen ehkä huutaa meille,ettemme voi lähelle mennä? Silti sisällämme tiedämme,että se on vain hänen tuskaansa ja ahdistusta joka vain kohdistuu meihin. Me olemme aina jaksaneet kuunnella häntä ja kannustaa, olemme vahvoja,olemme kuitenkin itse ehkä välillä käyneet lepäämässä kun tuttu pistää meidät kärsimään niin alas kun voi. Olemme ehkä myös itkeneet hänen vuokseen päivin,öin, vuosikausia. Omaa ja hänen kärsimystään.

Kuinka monet tällaiset ihmiset liikkuvat vapaina ilman,että kukaan hoitolaitos kiinnittää mitään huomiota heihin, ellemme tee itse ilmoitusta?

Jos tuttavan käytös on niin julmaa,että se pelottaa meitä on pakko ryhtyä toimeen.

Olisi kai ensin kerrottava ihmisille mitä kokee ja näkee ? Sekä avautua omista tunteistaan kuinka paljon se syö omia voimiamme??

Usein tällaiset ihmiset jäävät ovelasti ilman hoitolaitospaikkaa,ilman hoitoa,apua, mutta muuten toimivat miten sattuu. Maailma olisi parempi paikka jotta tällaiset piilossa olevat sairaat pääsisivät hoitoon heti. 

Jos asiat jäävät käsittelemättä, kärsimys jatkuu,kaikilla.

Miten tahansa häntä yrittäisi piristää,kukilla, hymyllä, iloisilla asioilla ei kuule mitään hyvää… Oletko kokenut tämän?

Pistäisikö jo miettimään missä mättää?

Eikö kukkakimppu saa hymyilemään,eikö mikään joka maksaisi omaisuuden tai sitten olisi ilmaista?

Ottakaa enemmän puheeksi tuttavienne ongelmia ja nekin ovat tabuja, joskus voi käydä niinkin,että tällaiset ihmiset jää kokonaan hoitamatta. He jatkaa omaa pahaa luonnettaan.

Yrittäkää kysyä asiantuntijoilta matalalla kynnyksellä kaikki ohjeet mitä teette oikein jos tiedätte ihmisen joka on todellisuudessa muuta kuin oikeasti on. Sinulla on silmät ja korvat auki,sinä näet ja kuulet ja tiedät miten asiat oikeasti ovat. Oletko se sinä joka kokee jatkuvasti vääryyttä tai näet hänet huonovointisena?  Ja jos olet ainut,kuka muu voisi ymmärtää edes tuskaasi tai voisi uskoa sinua?

Olkaa siis järjestöihin yhteydessä kun huomaatte ensimmäiset hälytysmerkit, oireet. Ne kertovat ettei kaikki ole sille miltä näyttää.

Lopuksi sellainenkin sana: Joskus tekee hyvää katkaista kokonaan välit vääriin ihmisiin,tuttuihin kun on ylivoimaisesti vaikeaa olla tekemisissä!

Lämpimiä hetkiä raskaidenkin tuttavien parissa! Muistakaa kannustaa heitä.

Ja kerätä itsellenne voimia! Niitä tarvitsette!!